Asiantuntija-artikkeli: Lapsen kieltäminen vs. ohjaaminen

Asiantuntija-artikkelin kirjoittaja, Karoliina Jaatinen, on työskennellyt vuodesta 2018 lasten ja perheiden parissa ja perehtynyt näihin teemoihin myös opinnoissaan. Hän on lisäkouluttautunut kognitiivisen käyttäytymisterapian ja Theraplayn perusteisiin, perehtynyt valikoivaan puhumattomuuteen sekä muihin lastenpsykiatrisiin ilmiöihin. Karoliina toimii psykologina osana Nemovan tiimiä.

 

”Ei saa juosta!”

”Ei saa heittää ruokaa!”

”Älä kilju!”

”Varo!”

Vanhempi, kuinka monta kertaa olet kuullut tällaisten sanojen tulevan suustasi aivan spontaanisti? Todennäköisesti monta kertaa…päivässä. On tilanteita, jolloin kieltäminen ja varoittaminen ovat parhaita keinoja pyrkiä vaikuttamaan lapsen toimintaan. Tavallisesti nämä tilanteet ovat vaaran paikkoja, joissa toiminta tulee keskeyttää välittömästi turvallisuuden takaamiseksi. Osaako lapsi kuitenkaan tunnistaa niitä, jos kuulee kieltoja ja varoituksia tuon tuosta tilanteissakin, joissa kyse on ei-toivotusta käytöksestä vaarallisen sijaan?

Jonkin asian kieltäminen jättää usein hyvin paljon tilaa vaihtoehdoille, mitä kuitenkin saa tehdä. Esimerkiksi ”Ei saa huutaa” -kielto voi lapselle tarkoittaa samaa kuin lupa laulaa, lallatella, pärisytellä, kiljahdella tai nauraa kovaäänisesti. Tällöin voi olla, että vanhempi ajautuu ärsyyntymään, kieltämään lasta aina uudestaan ja lapsi puolestaan kokee tekevänsä koko ajan kaiken väärin.

Haluan haastaa vanhempia tarkastelemaan omaa kielenkäyttöään lasta rajaavissa tilanteissa ja pohtimaan, voisiko kiellot muuttaakin toimintaohjeiksi? Todennäköisesti kieltoja paremmin lasta auttaa selkeät ja yksinkertaiset toimintaohjeet:

”Kävele.”

”Laita ruokaa vain suuhun.”

”Sano asiasi tavallisella äänellä.”

”Pysähdy!”

Tällöin lapsi tietää, mitä häneltä odotetaan, mitä hänen tulee tehdä ja vanhempi saa oivan tilaisuuden tarjota lapselle mahdollisuuden onnistua ja saada kehuja. Onnistumiset ja niiden huomioiminen vahvistavat paitsi lapsen itsetuntoa myös lapsen ja vanhemman toimivaa vuorovaikutussuhdetta. Toivotun toiminnan vahvistamiseen perustuva vuorovaikutussuhde puolestaan lisää todennäköisesti lapsen tottelevuutta, vahvistaa hänen uskoaan omaan pärjäämiseen sekä tekee tilaa vahvoille kielloille tilanteissa, jotka todella ovat vaarallisia. Tällöin lapsi todella varoo ja uskoo kieltoja, kun niitä esitetään niille varatuissa paikoissa.

– Karoliina Jaatinen

 

Onko sinulla kysyttävää aiheesta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.