Asiantuntija-artikkeli: Lasten ja nuorten konfliktit

Asiantuntija-artikkelin kirjoittajan, sosiaalityöntekijä Salla Lehtosen erityisosaamista ovat lapsen etu, vuorovaikutussuhteet, psykiatriset sairaudet ja addiktiot perheessä, lähisuhde- ja sukupuolittunut väkivalta, monikulttuurisuus sekä työssä jaksamisen ja jatkamisen kysymykset.Salla toimii sosiaalityöntekijänä osana Nemovan tiimiä.

Toisilla konfliktit lisääntyvät toimettoman kotona olon pitkittyessä loma-aikojen ja yhteiskunnan sulkutilojen myötä, toiset taas ajautuvat konflikteihin aina muita herkemmin esimerkiksi koulussa. Konfliktit eivät itsessään ole paha asia, vaan erilaiset isot ja pienet konfliktit kuuluvat elämään. Ne ovat lapsille ja nuorille tärkeitä tilaisuuksia harjoitella yhteistyötä ja tunnetaitoja. Sitä, miten yhteiskunnassa eletään ja tullaan toimeen muiden kanssa. Kinastelu ja riidat myös opettavat perustelemaan omia mielipiteitään. Joskus lasten ja nuorten kanssakäyminen tai heidän kasvattamisensa voi kuitenkin tuntua yhdeltä loputtomalta jatkumolta erilaisia negatiivisia ja liian pitkälle meneviä konflikteja, niihin pyrkimistä tai niiden välttelyä. Mistä konflikteissa on kyse ja miten niiden ratkaisemiseksi pitäisi toimia?

Sana konflikti juontaa juurensa latinan kielen sanasta conflictus, joka tarkoittaa yhteentörmäystä. Käytännössä konflikti tarkoittaa henkilöiden tai ryhmien välille muodostunutta ongelmaa tai ristiriitaa, mikä useimmiten halutaan ratkaista omaa etua tavoitellen, usein myös toista osapuolta mitätöiden. Konfliktia kuvataan myös haastavana vuorovaikutuksena tilanteessa, missä osapuolten välillä on toisistaan poikkeavia käsityksiä ja tarpeita, joita toisen toiminta jollain tavalla rajoittaa. (Ervasti 2017, 92-93). Nämä ristiriidat ja toisistaan poikkeavat käsitykset voivat olla myös väärinkäsityksiä.

Kärjistyneitä konflikteja ovat yhtä lailla perheenjäsenten tai ystävysten väliset riidat, koulukiusaaminen ja kouluväkivalta, yritysten väliset oikeudenkäynnit ja valtioiden väliset sodat. Konflikti voi olla myös eristämistä tai eristäytymistä. Pienemmätkin ihmisten väliset konfliktit voivat pitkittyä, monimutkaistua ja kärjistyä rikoksen tunnusmerkistön täyttäväksi toiminnaksi myös lapsilla. (Saarholm & Turkka 2021, 18). Kaikissa konflikteissa on kuitenkin mahdollista päästä rakentaviin tuloksiin sovittelevalla ja eri osapuolet huomioon ottavalla käsittelyllä. (CMI: Konfliktinratkaisu, 3-4). Selvittämättömät konfliktit sen sijaan usein toistuvat ja aiheuttavat väistämättä kärsimystä, tuhoa ja negatiivisia vaikutuksia niin inhimillisesti kuin taloudellisestikin.

Lapset ja nuoret tarvitsevat tukea ja apua konfliktien ratkaisemisen oppimisessa. Lasta ei saa satuttaa henkisesti eikä fyysisesti, eikä pienikään lapsi saa tunnekuohussaan satuttaa muita. Negatiivisetkin tunteet tulee kuitenkin opetella hyväksymään ja käsittelemään, ja lapsen tunnesäätelyn oppimisessa vanhemmalla on tärkeä tehtävä. Nuoruuteen taas kuuluu rajojen, normien ja aikuisten testaaminen, syttymisherkkyys ja reagointi ilman suunnitelmallista harkintaa tai seurauksien ajattelemista.

Konfliktin osapuoleksi ajautumiseen vaikuttavat erilaiset erityispiirteet ja esimerkiksi oppimisen-, tarkkaavuuden-, sosiaalisten koodistojen ja tunnesäätelyn haasteet, ryhmäilmiöt ja kokeilualttius. On myös valitettavan tavallista, että tarkkaavuus- ja tunnesäätelyn haasteista tai impulsiivisuudesta kärsivä joutuu härnäämisen ja kiusaamisen kohteeksi ja päätyy sen myötä itse käyttämään väkivaltaa, koska ei pysty hallitsemaan tunteitaan ja toimintaansa. On hyvä muistaa, että tunnesäätelyn haasteista kärsivä ei toimi tahallaan niin, että seuraukset ovat huonoja. Lasten ja nuorten konflikteissa tekijän ja uhrin roolit vaihtelevat usein muillakin tavoin, ja kiusaamiskierre on saattanut jatkua koko koulunkäynnin ajan. Mitä paremmin erilaiset erityispiirteet ja tarpeet osataan tunnistaa, mitä varhaisemmin ne otetaan huomioon ja mitä aiemmin lapsi saa tarvitsemansa pitkäjänteisen, oikea-aikaisen, aikuisten yhteistyöllä toteutetun tuen, myös konflikteihin ajautuminen vähentyy ja niiden käsittely helpottuu. (Saarholm & Turkka 2021, 35-37.)

Konflikteja käsittelevässä tutkimuksessa sekä konfliktinratkaisu- ja sovittelukäytännöissä korostetaan dialogia ja osapuolten välisen ymmärryksen lisäämistä. Tämä pätee kaikenlaisten ja kaiken tasoisten konfliktien ratkaisemiseen. Mitä vähemmän ymmärrämme ja tunnemme toista osapuolta ja hänen näkemystään, sitä vaikeampi meidän on myös kokea myötätuntoa toista kohtaan. Pienelle lapselle onkin tärkeää opettaa kertomaan miltä itsestä tuntuu ja ottamaan huomioon myös toisten tunteet. Mitä isommista lapsista on kyse, on rakentava keskustelu aina tuloksellisempaa, mutta periaate pysyy samana.

Pienillä lapsilla tavallisia konfliktitilanteita ovat arjessa alati tapahtuvat keskinäiset erimielisyydet ja riidat. Samalla juuri ne ovat tärkeitä oppimisen paikkoja tunnetaidoista ja siitä, miten toisten kanssa toimitaan ja tullaan toimeen. Lasten voidaan välillä antaa riidellä ilman aikuisen puuttumista, kunhan kenenkään turvallisuus ei ole vaarassa. Periaatteena on aina oltava, että ketään ei saa satuttaa. Kun konfliktiin tulee mukaan väkivaltaa, on siihen aina puututtava, eikä syyllisen etsimisestä ole silloin hyötyä. Lapsia voi auttaa purkamaan suuttumustaan sanoittamalla sen itse: ”Näen, että olette tosi vihaisia ja satutatte toisianne. Toisia ei saa satuttaa.” ja pyytämällä heitä kertomaan tunteistaan omin sanoin. Joskus piirtäminen tai kuvasta näyttäminen auttaa lasta kertomaan vaikeista tunteistaan sanojen sijaan. Osapuolet voi olla tarpeen erottaa omille tahoilleen, jotta tilanne voidaan selvittää lasten rauhoituttua. Myös leikkitappelu on lopetettava, jos toinen ei halua tapella. Kaikki konfliktit eivät luonnollisesti vaadi samantasoista ratkaisupolkua, vaan erilaisiin konflikteihin on räätälöitävä oikein mitoitettu selvittely.

Mannerheimin Lastensuojeluliiton vanhempainnetistä ladattavissa olevan, ristiriitojen ratkaisemiseen opastavan Neuvottelupolku-aineiston mukaan on tärkeää, että jokainen, jota konflikti jollain tavalla koskee, saa vuorollaan puhua omasta puolestaan ja omista tunteistaan, kertoa mikä hänen mielestään on ongelma ja mikä tilanteessa harmittaa. Harmituksen aiheet voidaan myös kirjoittaa paperille. Yhdessä mietitään, kuinka tilanne ratkaistaan. Aikuisen ei kannata ratkaista tilannetta lasten puolesta, vaan osallistaa heitä yhteistyöhön. Jokainen saa keksiä ratkaisuehdotuksia eikä niitä arvostella. Aikuinen auttaa, jos ehdotusten keksiminen on liian vaikeaa ja jos lapsen joustavuus ja neuvottelukyky eivät syystä tai toisesta mahdollista ratkaisun etsimistä. Ehdotusten pitää olla kaikille turvallisia ja oikeudenmukaisia, ja nekin voidaan kirjoittaa paperille. Ehdotuksista valitaan kokeiltava vaihtoehto ja jos se ei toimi, kokeillaan toista vaihtoehtoa. Mikäli lapset eivät heti konfliktin ja sen ratkaisuehdotuksen löytymisen jälkeen kykene uudelleen toimimaan yhdessä, voi heidän mielenkiintonsa ohjata muualle ja sopia, että ratkaisua kokeillaan sitten, kun yhdessä toimiminen seuraavaksi tulee eteen. Kun lapset oppivat aikuisen tuella yhteistyössä ratkaisemaan konfliktitilanteita ja tunnistamaan tunteensa sekä kertomaan niistä, he oppivat vähitellen ratkaisemaan tilanteita rakentavasti myös oma-aloitteisesti.

Joskus lapsilla on konfliktitilanteissa tiettyjä rooleja. Joku voi esimerkiksi aina olla kimppuun hyökkääjä ja toinen hyökkäämisen kohde. Näitä rooleja voi yrittää rikkoa. Hyökkääjästä voi nostaa esiin positiivisia puolia ja kertoa uskovansa niihin: ”Tiedän, että osaat hienosti odottaa omaa vuoroasi.” Toisen kanssa voi olla tarpeen harjoitella jämäkkyyttä ja puolensa pitämistä. Aina on kuitenkin muistettava, että ristiriidat ratkotaan vihaisenakin sanoilla, ei satuttamalla tai tavaroita rikkomalla. Joskus kotona ilmenevän konfliktiherkkyyden syy voi olla jokin kodin ulkopuolella sattunut asia, mikä saa lapsen purkamaan pahaa mieltään muihin kotona oleviin. Silloinkin lapsi tarvitsee ymmärrystä ja apua perimmäiseen ongelmaan. Lapsen on tärkeää oppia tapa, jolla vaikeita asioita käsitellään ja että ristiriidat eivät ole uhka, ne ovat normaalia elämää, ja erimielisyydet voidaan ratkaista.

Myös isommat lapset ja nuoret tarvitsevat usein alkutekijöistään lähtevää tukea konfliktien ratkaisemiseen. Erilaisiin konflikteihin tarvitaan nuortenkin kanssa eritasoisia ratkaisuja. Nuorta voi kuitenkin jo ohjeistaa kertomaan toiselle selkeästi, mitä toivoisi hänen tekevän sen sijaan, että kertoisi mitä ei halua toisen tekevän ja kertomaan asiallisesti, miltä toisen käytös itsestä tuntuu. Syyttelyn ja moittimisen sijaan voi kehottaa esittämään parannusehdotuksia ja kehua toisen hyviä puolia. Nuori voi selittää toiselle, mitä hyötyä siitä olisi, jos toinen muuttaisi käyttäytymistään. Myös itse pitää olla valmis muuttamaan mielipiteitään ja joustamaan niistä sekä ottamaan vastuu omista sanoistaan ja teoistaan. Nuoria voi rohkaista katsomaan asiaa toisen näkökulmasta, ideoimaan yhdessä molempia tyydyttäviä ratkaisuja jatkoa varten, esimerkiksi laatimaan säännöt siitä, miten toimitaan tulevissa riitatilanteissa.

Joskus jatkuvasti tappelevat lapset ja nuoret tarvitsevat erityisen suuria annoksia aikuisen huomiota, hellyyttä ja kuuntelua, jotta he tasapainottuvat taas tavallisiksi nahisteleviksi lapsiksi ja tunteiden hallintaa opetteleviksi nuoriksi – se kuuluu kasvuun ja elämään. Avaimet kaikissa näissä tilanteessa ovat aikuisella. Lapsi ja nuori eivät hallitse käytöstään järkevällä tavalla, ja heiltä ei voi odottaa asiallista käytöstä, jos heille ei aikuisten taholta tarjota rakentavan riitelyn ja konfliktien ratkaisun mallia ja tukea siihen. (MLL: Neuvottelupolku ristiriitojen ratkaisemiseksi, 2017; Nuortennetti: Hyvän riitelijän opas, 2021.) Se, ettei kaikkien kanssa voi eikä tarvitse olla sydänystävä tai lähellekään sitä, mutta kaikkien kanssa voi tulla toimeen ja kunnioittaa toisia, on nuorille itselleen usein oivaltava ja elämäntaitojen kannalta tärkeä oppimiskokemus. Konfliktien ratkaisemiseen osallistumisesta kieltäytyvän nuoren osallistumisen tukemiseen kehitettyjä hyviä käytäntöjä ja konkreettisia menetelmiä löytyy tämän artikkelin lähdeaineistosta.

Konfliktialttiuteen vaikuttaa aina myös se, mitä turvattomampi arki lapsella tai nuorella on ja mitä eriarvoisemmaksi hän itsensä kokee. Rangaistukset saattavat vain lisätä epäoikeudenmukaisuuden kokemusta ja vastakkainasettelua ja näin syventää konfliktia. Lapsuuden, ja erityisesti nuoruuden aikaisen aivojen kehityksen kannalta on erityisen tärkeää, että konflikteista keskustellaan rakentavasti sekä ennalta ehkäisevästi että jo tapahtuneen jälkeen. Lasten ja nuorten tekemiä pahoja tekoja ei pidä hyväksyä, mutta jokaista ihmistä ja hänen taustaansa voi pyrkiä ymmärtämään. (Saarholm & Turkka 2021, 26-31.)

Huoltajien yksilölliset keinot suojella omaa lastaan tai valmiudet rakentavaan yhteistyöhön ovat myös konfliktien ratkaisemiseen vaikuttavana osatekijänä. Jokainen lapsi ja nuori kantaa lisäksi mukanaan kasvuympäristöään sekä sitä, mitä on itse nähnyt ja kokenut. Konfliktien selvittämiseen ryhtymisessä luottamuksen rakentaminen onkin yksi tärkeimmistä tehtävistä. Eriarvoisuuden kokemuksen tai tunnetaitojen puutteen lisäksi nuoren väkivaltainen käytös johtuu usein yksipuolisesta, vääristyneestä tai selkiytymättömästä arvomaailmasta. Epäsosiaalisesti, piittaamattomasti, provosoivasti ja riskialttiisti käyttäytyvä nuori etsii usein sekä huomiota että hyväksyntää. Näin käyttäytyvän nuoren käsitys itsestään ja asenne sekä itseään että muita kohtaan on kielteinen ja tunnetaju heikentynyt, minkä seurauksena hän kokee tilanteet ja muut ihmiset herkästi hankaliksi tai uhkaaviksi. Kasvatuksella ja ohjaamisella voidaan auttaa niin lapsi ja nuori kuin aikuinenkin kohtaamaan ja havaitsemaan jotain täysin uutta, joka aiemmin on hänen arvomaailmastaan puuttunut.

Nuorille suunnatussa väkivallattomuuskasvatuksessa yhtenä perusperiaatteena onkin se, että nuoressa herätellään arvojen ja maailmankuvan muutosta sekä yllykkeitä edistää yhteistä hyvää, ja tähän tarvitaan joko vanhemmuuteen perustuvaa tai kasvatuksellista rakkautta nuorta itseään kohtaan. Siten nuori oppii näkemään itsessään potentiaalin hyvään. (Purjo ym., 2014, 17-19, 150.) Kasvatus on aina vuorovaikutusta, ja kaikessa kasvatuksessa aikuisten yhteistyö lapsen ja nuoren hyväksi edistää asiaa ja on tärkeää, vaikka lapsen joutuminen vakaviin tai pitkittyneisiin konflikteihin on kriisi myös vanhemmalle. Jos aikuiset eivät ole valmiita ja kykeneväisiä yhteistyöhön esimerkiksi omaa lastaan väärin kohdelleen ja hänen perheensä tai viranomaisten kanssa, miten voisimme edellyttää lapsilta ja nuorilta yhteistyössä toimimista ja sen oppimista?

Vaikka jokaisen väkivaltaisen tai konfliktialttiin lapsen ja nuoren taustalla ei olekaan itse koettua väkivaltaa, on tärkeää muistaa, että lähisuhdeväkivalta ja kaltoinkohtelu johtavat vain sivusta seurattuinakin siihen, että lapsi sisäistää samankaltaisen tavan toimia lähisuhteissaan. Lapsi myös lähtökohtaisesti olettaa aikuisen olevan oikeassa ja ottaa aikuisesta mallia. Pitkittyessään väkivallan todistaminen perheessä aiheuttaa vakavan uhkan lapsen tunne-elämälle ja kokonaisvaltaiselle kehitykselle. Samanlaisia seurauksia ja tunnetaitojen oppimisen vaikeutta aiheuttavat myös huomiotta jättäminen, mykkäkoulu, puhumattomuus ja lapsen tai nuoren huomioiminen vain negatiivisesti. Jokainen ihminen kykenee pahuuteen, ja itsessään onkin tärkeää tunnistaa väkivaltaisia tekoja vain ajatuksenkin tasolla ilmenevinä. Lähisuhteissa tapahtuvaa kaltoinkohtelua on usein vaikea tunnistaa. Kehujen tai huolenpidon puute tai jatkuva ohittaminen ei tule helposti ilmi, eikä lapsi tai nuori osaa sitä sanoittaa. Lasten ja nuorten pahuus ei kuitenkaan ole lähtöisin heistä itsestään, vaan siitä ympäristöstä ja maailmasta, jonka me aikuiset heille luomme. (Saarholm & Turkka 2021, 31-33.)

Kun omista tunteista opitaan kertomaan sanoilla ja katsomaan asioita myös toisen näkökulmasta, päästään kaikissa konflikteissa aina lähemmäs ratkaisua. Konfliktin ratkaiseminen on hyvin harvoin mahdollista vain yhdestä näkökulmasta siinäkin mielessä, että esimerkiksi koulussa tapahtuvat konfliktit ulottuvat myös fyysisen kouluympäristön ulkopuolelle kuten vapaa-ajalle ja sosiaaliseen mediaan. Ei siis riitä, että asia tulee näennäisesti ratkaistua jossakin tietyssä paikassa, vain tiettyjen toimijoiden taholta. Toisaalta konfliktien pitkittymiseen ja raaistumiseen vaikuttaa usein se, että ratkaisemisesta vastuun ottava taho puuttuu. (Saarholm & Turkka 2021, 83.)

Konfliktien ratkaisemisen menetelmiä ovat esimerkiksi sovittelu ja pitkittyneiden ja vakavien koulukiusaamistilanteiden selvittämiseksi Aseman Lapset ry:ssa kehitetty K-0 -työ, jonka käyttöön ottaneissa kunnissa työskentelee ammattilaisia nimenomaan näiden konfliktien selvittämiseksi. Puolueeton konfliktien selvittämisen ammattilainen on paikallaan usein silloin, kun koulun ja vanhempien keinot ja jaksaminen alkavat loppua. Konfliktien ratkaisemiseen kehitettyjen työmuotojen puitteissa onkin todettu, ettei monimutkaisten konfliktien ratkaisemiseen ole olemassa vain yhtä lääkettä. Kärjistyneistä konflikteista aiheutuvan inhimillisen kärsimyksen kustannukset ovat vaikeasti mitattavissa, ja taloudellisetkin kustannukset ovat välillisiä. Koulukiusaamisen taloudelliset vaikutukset näkyvät esimerkiksi poissaoloina, koulupudokkuutena ja mielenterveyspalveluiden käyttönä sekä yleisesti syrjäytymisenä. On arvioitu, että jokainen syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle elämänsä aikana noin 1,2 miljoonaa euroa. (Saarholm & Turkka 2021, 70-74.) Mitä aiemmin asioita ryhdytään ratkaisemaan, sitä paremmin pystytään vähentämään niin kärsimyksen kuin muidenkin vaikutusten määrää.

Eri toimijoiden yhteistyön ja rakenteellisten seikkojen tulisi aina tukea konfliktien ratkaisemista, ei olla sen esteenä tai pitkittymisen mahdollistajana. Kasvatuskumppanuus ja jaettu asiantuntijuus, jo ennen kuin ongelmia esiintyy, ovat ehdoton voimavara lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin edistämisessä. Vuorovaikutus- ja konfliktinratkaisutilanteissa kaikkien osapuolien empatiataidot ovat oleellisia. Aikuisten omat tunnetaidot luovat pohjan lasten tunnetaitojen kehittymiselle. Kyky ja halu asettua toisen asemaan ja taito tarkastella asioita monelta eri kantilta auttavat asioiden eteenpäin viemistä. Konflikteja tapahtuu väistämättä, ja usein ne syntyvät tai kärjistyvät niin nopeasti, ettemme ehdi ennakoida tilannetta. Sen vuoksi on tärkeää keskittyä niiden ratkaisemiseen rakentavasti. Kaikissa tapauksissa konfliktit voivat kuitenkin johtaa aina uusiin konflikteihin ja toistuvaan kierteeseen. Siksi konfliktien aikaansaama negatiivinen tapahtumaketju on tärkeää pysäyttää mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, mutta se vaatii taitoa. Me kaikki voimme kehittää sitä taitoa itsessämme ja tukea lapsia ja nuoria niiden oppimisessa. Me kaikki voimme pyytää sekä ottaa vastaan apua. Kuten on todettu, meissä kaikissa on kyky tehdä pahaa, mutta ennen kaikkea meissä kaikissa on kyky tehdä hyvää. Jokainen hyvin selvitetty lasten ja nuorten konflikti tukee tunnetaitojen kehittymistä, vastuun kantamista ja yhteiskunnassa pärjäämiseen liittyvien taitojen oppimista.

 

Lähteet:

 

Crisis Management Initiative (CMI): Konfliktinratkaisu. Osoitteessa: https://tat.fi/wp-content/uploads/2021/11/KONFLIKTINRATKAISUN-OPPIMISKOKONAISUUS.pdf (käyty 9.1.2022)

Ervasti, Kaijus (2017) Lakimies, oikeus, Yhteiskunta. Edita.

Mannerheimin Lastensuojeluliitto (MLL): Perheen neuvottelupolku ristiriitojen ratkaisemiseksi. Osoitteessa: https://cdn.mll.fi/prod/2017/07/28154938/Neuvottelupolku_MLL.pdf (käyty 8.1.2022)

Nuortennetti. Hyvän riitelijän opas. Osoitteessa: https://www.nuortennetti.fi/ihmissuhteet/kaverit/hyvan-riitelijan-opas/ (käyty 8.1.2022)

Purjo, Timo & Tervahauta, Maria (toim.) (2014) Nuorten väkivallattomuuskasvatus. Tuloksia, vaikutuksia ja vaikuttavuutta. Books on Demand, Helsinki.

Saarholm, Julia & Turkka, Heikki (2021) Lasten ja nuorten konfliktit. Opas haastavien ristiriitojen ratkaisemiseen. P-S Kustannus, Jyväskylä.

 

Lisää aiheesta:

Hästbacka, N. 2018: Monialainen verkostotyö ja koulukiusaaminen. Osoitteessa: https://www.nuorisotutkimusseura.fi/images/2018_hastbacka_monialainen_verkostotyo_pdf.pdf

K-0 -työ. Vakavien kiusaamistapausten selvittäminen. Osoitteessa: https://asemanlapset.fi/toimintamuotomme/katusovittelu-kiusaamiseen-puuttuminen-ja-pasila-hanke/k-0-kiusaamiseen-puuttuva-hanke/

Laitinen ym., 2020. Kiusaamisen vastainen työ kouluissa ja oppilaitoksissa. Osoitteessa: https://www.oph.fi/fi/tilastot-ja-julkaisut/julkaisut/kiusaamisen-vastainen-tyo-kouluissa-ja-oppilaitoksissa

MLL: Vanhempainnetti. Osoitteessa: https://www.mll.fi/vanhemmille/

THL: Tietoa sovittelusta nuorille. Osoitteessa: https://thl.fi/fi/palvelut-ja-asiointi/valtion-sosiaali-ja-terveydenhuollon-erityispalvelut/rikos-ja-riita-asioiden-sovittelu/tietoa-sovittelusta-nuorille

Onko sinulla kysyttävää aiheesta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.