Asiakaslähtöisyyden, lapsen edun sekä lapsen todellisen ja välittömän tahdon reflektointia lastensuojelun ammatillisessa tukihenkilötyössä

Ammatillista tukihenkilötyötä ohjataan asiakassuunnitelman avulla. Se koostuu tavoitteista, jotka voivat olla konkreettista tekemistä, monimutkaisia ja abstrakteja määrittelyjä tai joissakin tapauksissa määränpäitä, joita kohti työn on tarkoitus suuntautua. Ammatillista tukihenkilötyötä määrittää kuitenkin palvelun vapaaehtoisuus ja asiakaslähtöisyys. Se luo rajoja ohjaukselle siten, että toiminnan on perustuttava lapsen tai nuoren suostumukselle samaan aikaan, kun toiminta pyrkii toteuttamaan asiakassuunnitelmassa luotuja tavoitteita. Asiakassuunnitelman tavoitteet taas saattavat olla ristiriidassa lapsen tahdon kanssa, jolloin joudutaan tasapainottelemaan jopa täysin vastakkaisten halujen sekä tavoitetilojen kanssa. Eteenkin käsitykset niistä keinoista, joilla tavoitteita saavutetaan voivat olla hyvin kaukana toisistaan.

On tärkeää ymmärtää, että lapsen tahtoa ja asiakassuunnitelmassa määriteltyjä tavoitteita erottaa niiden eriävä aikaperspektiivi; lasten ja nuorten tahto kohdistuu varsin tyypillisesti välittömään tai vähintään sitä seuraavaan hetkeen, eikä niinkään kolmen, kuuden tai kahdentoista kuukauden päähän, saati tulevaisuuteen, jonne kaiken ohjaukseen liittyvän toiminnan tulee lopulta tähdätä. Asiakassuunnitelma, toisin kuin lapsen välitön oma tahto, ottaakin huomioon lapsen pitkän aikajänteen edun, mikä saattaa jäädä lapsen omasta välittömästä tahdosta puuttumaan.

Mielestäni olisi hyödyllistä erottaa käsitteinä toisistaan lapsen todellinen tahto ja lapsen välitön tahto. Niistä jälkimmäinen on hetkellisille tuntemuksille ja mielijohteille altis. Lapsen todellinen tahto sen sijaan on ajallisilta ulottuvuuksiltaan laajempi ja kaiken kaikkiaan kokonaisvaltaisempi käsite. Monet lapset ja nuoret voivat esimerkiksi ajatella, että he haluavat hyvän työpaikan ja tasapainoisen elämän, mutta eivät välttämättä kuitenkaan ole kykeneviä tavoittelemaan tuota päämäärää erinäisistä syistä (joista ilmeisin on se, että he ovat vielä lapsia). Tuolloin esimerkiksi heidän välitön tahtonsa saattaa toimia heidän perimmäistä tahtoaan vastaan. He tavallaan tahtovat vääriä asioita tahtonsa toteuttamiseksi. Lapsen todellinen tahto kuvaa lapsen todellisia toiveita, taipumuksia ja unelmia, jotka eivät välttämättä ole sanoitettuja tai edes tiedostettuja. Se on lapsen todelliseen hyvään liittyvä kokonaisvaltainen ja subjektiivinen käsite. Tässä se muistuttaa siten lapsen edun käsitettä, juuri olemalla vaikeasti hahmotettavissa, mutta jonka tiedämme siitä huolimatta olevan olemassa. Lapsen todellinen tahto on lapsen edun eräs subjektiivinen tekijä, johon muut objektiivisemmat osat yhtyvät. Lapsen etuun liittyy nimittäin vahvoja yhteisöllisiä, kulttuurillisia ja yhteiskunnallisia ulottuvuuksia, joilla on siten yleisemmät ja jopa mitattavissa olevat piirteensä.

Lapsen välitön tahto voi luonnollisesti olla myös hänen etunsa mukainen vailla minkäänlaista tulkintatarvetta. Tuolloin sitä vastaan toimiminen olisi monella tasolla väärin. Lapsen välitön tahto tuleekin aina ottaa huomioon, mutta absoluuttisena määrittäjänä sitäkään ei voida pitää. Muistettava on sekin, että lapsen välitön käsitys omasta tahdostaan voi viestiä myös jostain vallan muusta, mikä saattaa olla oleellista ohjauksen kannalta. Se voi siis olla merkki esimerkiksi lapsen hetkellisestä kyvyttömyydestä elää ja kokea vuorovaikutuksellisesti, jota ohjaus edellyttää, merkki vakavasta haavoittuvaisuudesta tai vaikkapa miellyttämisenhalua. Välittömän tahdon ilmaisu toisin sanoen voi aina olla jotakin muuta. Se saattaa vaikka paljastaa lapsen voimavarattomuuden tai pahan olon, jota hän ei kykene sanoin ilmaisemaan, mutta joka tulee näin saaneeksi ilmenemismuodon. Sellaisiakin vaihtoehtoja tästä ilmiöstä on, jotka ovat varsin yleisiä, kuten se, että lapsen välitön tahto saattaa olla vain vallankäyttöä, uhmakkuutta, päähänpinttymä, uuden periaatteellista karsastusta, hetken mielijohde, mielihalu tai uskonpuutetta mielialan muuttumiseen, siirryttäessä toisenlaiseen olemisen muotoon tai tekemiseen. Tämänkaltaisissa tapauksissa lapsen välittömän tahdon toteutuminen ei ole tavoiteltavaa. Päinvastoin tällaisissa tilanteissa on muutoksen ja kasvun mahdollisuus, jota ohjauksella voidaan tukea; hieman lapsen välitöntä tahtoa vastaan.

Asiakaslähtöisyys ammatillisessa tukihenkilötyössä toteutuu ottamalla huomioon lapsen moninaiset tahdon suunnat. Tässä tehtävässä ei ole mitään yksinkertaista, itsestään selvää, saati helppoa. Sen toteutuminen edellyttää pitkiä tukisuhteita ja sitä helpottaa se, että lapsi oppii ottamaan vastuuta omasta ohjaus- ja muutosprosessistaan: lapsella ja nuorella on vastuunsa asiakaslähtöisyyden toteutumisessa. Vaikkakin lopulta koko ohjauksen ydin on lapsen voimavarojen, tietojen ja taitojen lisääminen niin, että hän kykenee toteuttamaan todellista tahtoaan – viimeistään aikuisena.  Tahtonsa mukaan valitseminen on vapautta, kun olemme yhteydessä omaan tahtoomme.

– Hannu Saarnio

Onko sinulla kysyttävää aiheesta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.