Ehkä sun maailmassa!

Opettaja ja oppilas

Kun oppilas on valmis, opettaja ilmaantuu, sanovat japanilaiset. Ehkä muutkin. Minulle tämä opettaja oli sijaiskotiin sijoitettu nuori, joka sanoi seuraavan lauseen: ehkä sun maailmassa! Olin selittänyt hänelle, miten maailma toimii, aihetta en enää muista, ja sain vastaukseksi tuon lauseen. Siinä hetkessä en lausetta heti kuullut, mutta hiukan myöhemmin se palautui mieleen, aina uudestaan ja aina vain häiritsevämpänä; miten niin minun maailmassani? Kyllähän minä tiesin, että on erilaisia maailmankuvia ja jokainen ihminen hahmottaa maailmaa oman historiansa pohjalta.  Maailmankuvat, niiden syntyminen ja muodostuminen ovat olleet mielenkiintoni kohde jo pitkään. Mielestäni osasin ottaa huomioon erilaiset maailmankuvat työssäni, kykenin hahmottamaan -tietämisen rajoissa- oman maailmankuvani ja tiesin myös sen sisältävän sokeita pisteitä. Mielestäni osasin hahmottaa kohtuullisen hyvin myös toisen ihmisen maailmankuvaa, kuulla ja havaita sen ääneen lausumattomia totuuksia joita ei koskaan selitetä auki ja joihin kasvetaan tekojen kautta. Miksi ihmeessä sitten tuo lause vaivasi minua? Riitelin itseni kanssa.

Lyhyesti maailmankuvasta

Maailmankuva on ihmisen kuva maailmasta. Kunkin ihmisen maailmankuva on enemmän tai vähemmän osa jonkin ihmisyhteisön maailmankuvaa ja kunkin ihmisen maailmankuva on enemmän tai vähemmän jäsennelty ja tietoinen. Maailmankuvan vaikuttavimmat osat ovat sen mytologiat, ne asiat joita ei avata ja joihin ihminen kasvaa, itsesäänselvyydet. Itsestäänselvyydet ohjaavat meitä voimallisesti.  Ihmisellä kuuluu olla auto. Lentämällä saa matkustaa lomalle etelän lämpöön. Miekan yli astuva ihminen kuuluu tappaa. Jos pallon laittaa laatikkoon, se on olemassa myös silloin, kun laatikko on suljettu eikä pallo itsekseen häviä laatikosta. Viikonloppuna mennään mökille. Kaverilta ei varasteta. Viikonloppuna ei tehdä mökkimurtoja. Maito on hyvä ja terveellinen ruokajuoma. Lauantaina saunotaan ja juodaan olutta. Ahdistuneena kuuluu viillellä käsiä. Pilveä poltetaan. Pilveä ei polteta. Jokainen edellisistä lauseista on jossakin maailmankuvassa itsesäänselvyys, niin toimitaan moniaasti epäröimättä. Jokainen lause sisältää valtavan määrän ääneen lausumattomia ja opittuja arvoja, asenteita ja ennen muuta toimintatapoja. Ihmisen teot kertovat kaikkea muuta selvemmin maailmankuvasta, kuten Wittgenstein sanoo; alussa oli teko.        

Miksi riidellä itsensä kanssa?

Ehkä sun maailmassa, se lause vaivasi. Jouduin mietiskelemään asiaa hyvän tovin, ennen kuin asia alkoi valkenemaan. Lyhyesti ilmaistuna olin ajatellut, että kunhan ihmiselle kerrotaan miten asiat hoituvat, hän ilman muuta aikaa voittaen ymmärtää asian ja alkaa toimia järkiperäisellä tavalla. (Dostojevskilla oli tähän asiaan jo perusteltu mielipiteensä ja minä tiesin sen, mutta jokaisen on opittava asiat itse.) Pohjimmiltaan ajattelin, että kyseinen nuori ei tiedä, miten maailmassa ja muiden ihmisten kanssa tullaan toimeen! Hämmästyttävä ajatus, kun ottaa huomioon sen, että olin kuitenkin painiskellut asian parissa jo kaksi vuosikymmentä. Toinen hämmästyttävä ajatus oli se, että – taasen kärjistäen – katsoin olevani se ihminen, jonka tulisi kertoa se, miten maailma makaa. Kun sitten yhdistin nämä jokseenkin ylimieliset ajatukset yhteen sen kanssa, mitä tiesin maailmankuvan muodostumisesta, syntyi tuo kuuluisa kogntiivinen dissonanssi, tiedot olivat ristiriidassa. Syntyi oikein kirskahtava ristiriita. Riitely itsensä kanssa on kuitenkin ainoa tie ulos dissonanssista. Asiaa oli pohdittava edelleen.

Jos ihminen on kasvanut toisten ihmisten parissa, hän tietää, miten asioita ihmisyhteisössä hoidetaan tai pitäisi hoitaa, hän tietää miten maailmassa selvitään. Tavat selvitä maailmassa ja ihmisten kanssa ja tapojen pohjalla oleva maailmankuva voi olla hyvinkin paljon omastamme poikkeava. Silloin, kun maailmankuva on ihmisen historian vuoksi sellainen, että maailmankuvaan ja tapaan toimia eivät kuulu pyykkien peseminen, vuokran maksaminen, talon siivoaminen ja aamulla vuoteesta nouseminen, ei asioita voi ylhäältä päin opettaa tai muuttaa. Johonkin maailmankuvaan kasvaneelle ihmiselle ei voi tulla kertomaan, että näin ne asiat hoidetaan. Kannettu vesi ei kaivossa pysy; jossakin toisessa, sun maailmassa, toimitaan noin.  Ihminen on omassa maailmassaan kasvanut siihen, miten asioita hoidetaan, miten ihmisten kanssa tullaan toimeen ja miten maailmassa selvitään. Toisen maailmankuvan toimintatapa ja hyvä neuvo on mieletön, kummastakin suunnasta katsottuna. Toinen syy hankaluuksille tässä nykyisessä maailmassa on monesti masennus tai voimien vähyys. Tällaiseenkaan tilanteeseen eivät hyvät ja oikeamieliset neuvot ja ratkaisut useimmiten auta. Ihminen kyllä useimmiten tietää, miten tulisi toimia, mutta ei syystä tai toisesta kykene.

Yhdessä ihmettely

Miten sitten voi auttaa ihmistä, joka on hankaluuksissa tässä (ehkä luonnottomia vaatimuksia esittävässä) maailmassa, jossa veroilmoitus ja moni lappu on tehtävä ajallaan, ihmisellä on oltava kännykkä, vuoteesta täytyy aamuisin nousta ja pyykit on pestävä? Oman kokemukseni mukaan auttaa voi kahdella tavalla. Ensimmäinen on se, että hyväksyy toisen ihmisen tilanteen ja maailmankuvan sellaisenaan. (Oikeastaan olisi ehkä puhuttava uskomisesta.) Minun ongelmani oli kyseisen nuoren kanssa se, että en pohjimmiltaan uskonut hänen maailmankuvaansa ja sen mytologioita todeksi. Omat mytologiani sen sijaan olin sisäistänyt liiankin hyvin, niihin uskoin järkkymättä, oikeastaan edes tietämättä uskovani. Toinen, oikeastaan ensimmäisestä seuraava tapa, on asioiden ihmetteleminen yhdessä. Uskon vakaasti, että pohjimmiltaan ihminen yleensä tietää ratkaisut ongelmiinsa, vähintäänkin ihmisellä on kyky löytää ratkaisut. Yhdessä asioita ihmettelemällä ratkaisu, ja voimavarat ratkaisujen toteuttamiseen, saadaan kaivettua esille. Ratkaisu voi toki olla sellainen, että se ei ole optimaalinen omassa maailmankuvassani, mutta jos tämän ratkaisun avulla ihminen selviää tässä maailmassa, se on hyvä tulos. Yhdessä ihmettelemällä oman ja toisen maailmankuvan ääneen lausumattomat itsestäänselvyydet monesti tulevat sanotuksi ääneen, jolloin niiden mielettömyys tai mieli avautuu ja ihminen voi toimia vapaammin niiden suhteen. Kun vakuuttelee itselleen ääneen, että ihmisellä on oltava älypuhelin, voi ratkaista sen, josko ihmisellä todellakin on oltava älypuhelin. Hyvin harvoin ihmiset tarvitsevat hyviä neuvoja tai valmiita ratkaisuja ongelmiinsa, jokainen tietää, että hampaat on pestävä. Mutta miten ne hampaat tulisivat pestyksi, sitä voi yhdessä ihmetellä, ja ihmetelläänkin vielä monesti. 

– Jussi Pirnes

Kirjallisuutta

Dostojevski: Kellariloukko

Heidegger: Maailmankuvan aika

Wittgenstein: Varmuudesta

Onko sinulla kysyttävää aiheesta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.